Ruotsin vaalit ovat aina mainio mielikuvaharjoitus suomalaisille. Mitä tapahtui, mihin äänestäjävirta vei, ja voisiko sama toistua täällä?

Samalla maltillinen kokoomus keräsi rivinsä, patisti jäsenistönsä liikkeelle, ja pelasti asemansa kansankodin pääporvaripuolueena.

LOPPUMETRIEN kannatuslässähdystä on Suomenkin demareissa unettomina öinä pelätty, ja kokoomusjohdossa unelmoitu.

Suomen poliittinen ilmasto on silti erilainen kuin Ruotsissa, etenkin kokoomuksen sääennusteessa.

Ruotsin moderaateissa nyt tapahtunutta oman lipun taakse ryhmittymistä ei ole kokoomusleirissä näkynyt, päinvastoin.

Konservatiivisimmat yrityspomo- ja oikeistoäänestäjät ovat alkaneet tehdä henkistä pesäeroa Petteri Orpoon (kok), ja panevat vähitellen pääministeritoiveitaan mieluummin Riikka Purran (ps) varaan.

Tästä oli merkkejä jo elokuussa julkaistussa Suomen Yrittäjien kyselyssä, jossa Purra oli yrittäjäväestön selvä suosikki hallituksen vetäjäksi.

PERUSSUOMALAISETKAAN eivät osanneet ennustaa naapurimaan suhdanteita, vaan uskoivat omiin ”palavien lähiöiden” mielikuviinsa ruotsidemokraattien jytkyvoitosta. Toisin kävi.

Toki Riikka Purra löysi nopeasti tärkeimmän syyn ruotsipersujen tappiolle: demarien maahan päästämät miljoonat siirtolaiset muka maksavat velkaansa ja äänestävät nyt vasemmistoa.

Todennäköisesti erilaista salaliittopuhetta ”pakolaisäänestäjistä” kuullaan meilläkin ensi talvena, vaikka valtiollisissa vaaleissa uurnille pääsevätkin vain Suomen kansalaiset.

Häviöön on aina syypää joku muu, mutta voitto on puolueen omaa aikaansaannosta.

RUOTSIN BLOKKIVAALEISSA rajat on jo etukäteen sementoitu, eikä epäpyhiä liittolaisuuksia synny. Valinnanvaraa hallitukseen menijöistä on vähemmän.

Tämäkään ei takaa sitä, että vaalivoittaja pääsisi automaattisesti vallankahvaan.

Toivottavasti meillä silti osataan välttää ruotsalaisten virheitä, kuten vastapuolen täydellistä demonisoimista.

Jos puolueet lietsovat jo nyt toisiaan siltojenpolttotalkoisiin, ensi keväänä on aika vaikeaa löytää tästä hylkiöjoukosta edes sitä järkiavioliittolaista seuraavalle hallitustaipaleelle.

EHDOKASASETTELUSTAKIN pitää ottaa opiksi: kaikkien tarjokkaiden aiemmat tekemiset paljastuvat yhä helpommin.

Ruotsin laitavasemmistolta löytyi vaalien alla useita ehdokkaita, jotka olivat somepostauksissaan julistaneet kuolemaa Israelille, vihaa juutalaisille tai muita vastenmielisyyksiä Palestiinan nimissä.

Ruotsidemokraateilla oli paikallistasolla tuttuun tapaan omia varttinatsejaan.

Kumpiakaan tämän sortin vihanlietsojia ei Suomen eduskuntapuolueiden listoille ensi keväänä tarvita – ellei joku puolue sitten ehdoin tahdoin halua tukea tällaista toimintaa.

Tässä eduskuntapuolueiden piirijärjestöt ovat paljon vartijoina: rasistit, putinistit, väkivaltaihailijat ja demokratialle keskisormea näyttävät kansankiihottajat pitää jättää ääriliikkeidensä huomaan, vaikka he olisivat kuinka suosittuja influenssereita tahansa.

Menkööt ehdolle jostain muusta, enemmän arvojensa mukaisesta poliittisesta ryhmästä.